Päivä mötkyillen ja haaveillen

Välillä on päiviä, jolloin ei huvita tehdä yhtään mitään ja se on ihan ok. Makailla sohvalla ja lukea lehtiä, haaveilla siitä mitä tulevana kesänä haluaisi tehdä puutarhassa. Mökistä olen haaveillut jo vuosia ja siksi tilasin hirsivalmistajilta kuvastoja. On kivaa haaveilla perheen kanssa siitä, miltä meidän koti tulevaisuudessa voisi näyttää! Nykyisin jopa katsastan tätä minulle kaikki heti ajattelua. Tarvitseeko todellakin kaikki saada heti? Mistä sitten voi haaveilla ja osaako ihminen arvostaa saavutuksia, jos kaikki tulee heti nenän eteen sen enempää ponnistelematta?

Viime viikolla meillä juhlittiin synttäreitä ja sain taas paljon keväisiä kukkia, joista pidän! ❤ 

olen haaveillut jo pitkään tästä asetelmasta ja nyt sen raaskin hankkia. Näihin tuskin kyllästyn kovin nopeasti, kastehelmet on niin ihania.

Onko aina pakko jaksaa?

Kiireinen vuoden alku ja blogin kirjoittaminen on siksi jäänyt väliin. Kiire töissä, kotona, koulussa ja harrastuksissa. Viime viikolla olin menossa aamusta iltaan. Onko ihmisen pakko jaksaa aina ja kokoajan jotakin? Tehdä kandityön tutkimussuunnitelmaa, kuskata lapsia harrastuksiin ja kilpailuihin, mennä seuran kokouksiin. Torstaina päätin kokouksen jälkeen, että perjantaina lähden aikaisemmin töistä enkä tee viikonloppuna mitään! 

Perjantaina ostin tulppaaneja, koska niistä tulee hyvälle mielelle, neuloin aloittamani villasukan valmiiksi. Kävin hiihtämässä ja lenkillä, en ajatellut mitään työ- tai kouluasioita. 

Lopputulema on, että ei ole pakko jaksaa, välillä voi hidastaa ja sanoa EI! Päätin tyhjentää kalenterin kaikesta ylimääräisestä tämän viikon osalta. Antaa akkujen latautua kunnolla.

Puurot ja vellit sekaisin?

Kuva sivulta: https://keventajat.fi/kauppa/kirjat/puurot-vellit-sekaisin/

Luin Hanna Partasen kirjan Puurot ja vellit sekaisin? -Miksi syömisestä tuli niin vaikeaa kirjan. Kirja on täynnä asiaa! Allekirjoittanut on pyörällä päästään näistä kaiken maailman suosituksista ja dieeteistä. On tullut luettua monta kirjaa eri ruokavalioista ja surfattua netissä eri blogeissa. Pää menee vähemmästäkin pyörälle, koska tietoa on niin helppo saada internetistä. Partasen kirja alkaa historia osiosta, on mielenkiintoista tietää miten on ruokailtu esimerkiksi 50- luvulla ja oliko silloin kaikki paremmin? Ennen ruokaa ei ollut niin paljoa tarjolla kuin nyt, nykyisin eletään yltäkylläisyydessä ja kaupassa eteen tulee valinnanvaikeus. Ennen ruoka tehtiin alusta loppuun itse ja tiedettiin ruoan koostumus. Nykyisin ruoanlaitossa suositaan valmiita eineksiä. Kaikki einekset eivät kuitenkaan ole Partasen mielestä pahasta, hän käyttää niitä itsekin arjessa, ne ovat kiireisen äidin pelastus.

Asiantuntijoita on laidasta laitaan, löytyy ravitsemusterapeuttia, diplomiravintoneuvojaa ja kokemusasiantuntijaa. Eniten huvittaa se, että THL:n asiantuntijat lymyävät norsunluutornissaan eivätkä ota kantaa ympärillä vellovaan "ruokasotaan". Media itsessään lisää vettä myllyyn tuomalla hyvin kärjistettyjä juttuja ruokailuun liittyen, asoihin sen kummemmin perehtyen. Aiheuttaako sokeri riippuvuutta vai ei? Sokeria saa syödä, mutta kohtuus siinäkin, ei kannata syödä jätti karkkipussia joka päivä. Karkki on hyvää myös kerran viikossa, kuten minä olen opetellut syömään karrkia kerran viikossa. Kirjan opetuksena on se, että kaikkea voi syödä mutta kohtuullisuuden rajoissa. Kannattaa kiinnittää huomiota ruoka-annoksen kokoon, nykyisin ravintola-annokset ovat valtavia. Normaali ruoka-annos mahtuisi leipälautaselle. Eineksillä pystyy opettelemaan takaisin normaaliin ruoka-annokseen. Kaupan salaattibaarissa voi piillä myös riskinsä, koska siellä on paljon myös muuta kuin kurkkua, tomaattia ja salaattia. Salaattibaarissa kannattaa pysyä kohtuudessa, etenkin pastasalaattien ym. kanssa, koska näissä salaateissa on runsaasti kaloreita.

Aika tiukentaa ostolakkoa

Olen asteittain tiukentanut ostolakkoani ja saanut ostaa tiettyjä ennalta sovittuja tavaroita. Nyt on aika korottaa taas panoksia! Puoleen vuoteen en saa ostaa itselleni vaatteita, kenkiä, laukkuja, huiveja ja hattuja. Lisäksi on aika jättää irtolehdet kaupanhyllylle, niillä rahoilla voi ostaa vaikka leikkokukkia. En saa myöskään ostaa sisustusesineitä, koska niitä on aivan liikaa. Ravintolassa saan syödä pari kertaa kuukaudessa.

Sen sijaan saan ostaa harrastusvälineitä, koska tiffanytöissä on hankalaa tehdä lasitöitä ilman materiaalia, lisäksi tarvitsen uudet hiihtomonot ja minulla on niiden hankintaan lahjakortti. Lasten tarpeet eivät kuulu myöskään ostolakon piiriin, mutta turhia ostoksia on niissä myös vältettävä! Kaikessa ostelussa täytyy miettiä, tarvitseeko tuotetta vai ei? Onko juuri se tuote välttämätön vai tuleeko ilman toimeen? Voisiko lainata joltakin tuotetta?

Kippistä, luulen tehneeni jälleen järkivalinnan! 😄

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

On taas sunnuntai ja aamu on startannut lenkkeilyn merkeissä. Kävin vartavasten kaupasta uusimman sisustuslehden, koska kevät on ihanaa aikaa suunnitella kaikkea uutta kotiin.

Sain joululahjaksi Iittalan aalto tuikkukippoja kolme kappaletta ja ne asettelun hyllylle. Jouluna heitin toiveen, että saisin seuraavaksi Aalto maljakon.

 Kävin eilen yksin kaupungilla shoppailemassa ja ostin pitkän harkinnan jälkeen tarjotinpöydän olohuoneeseen. Etsin pöytää useamman kuukauden ja päädyin lopulta tähän malliin, koska se pirskahteli kivasti. Kyseinen nurkka on niin pimeä, että siihen laitoin pöytävalaisimen, joka oli jo poistolistalla. Pöydän sain 20 eurolla Jyskistä. Se on mielestäni sopivan pelkistetty tähän nykyiseen tyyliini.

Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt liikkeelle?

Onnellista uutta vuotta 2017!

Muutoksen vuosi lähenee loppuaan!

Tämä vuosi on ollut valtava muutoksien täyteinen vuosi, eikä vauhtia ole puuttunut. KonMari on tuonut paljon uutta ajattelua ja muuttanut tärkeysjärjestystä elämässä. KonMari metodin myötä on oppinut tuntemaan itseään syvällisemmin, tunnistamaan sen mikä tuo iloa elämään ja mikä ei. Materian perässä juokseminen on vähentynyt ja sijaan muut aineettomat arvot ovat tulleet tärkeämmäksi.

Terveyden saralla on myös tapahtunut positiivista muutosta. Tammikuussa tulee puoli vuotta tipatonta elämää ja sama draivi voi minun puolesta jatkua vaikka lopun elämän. Olo on mitä mahtavin! Juhannuksen jälkeen loppui laihdutuskuurit ja sen myötä paino putosi uusille lukemille, bikinikunnossa seuraavana juhannuksena?! 😄 

Opinnot ovat saaneet uutta nostetta syksystä alkaen ja ne ovat edenneet aikataulussa, kyllä tästä vielä erityisopettaja tulee joku päivä! Jatkoa on tullut mietittyä myös, mutta asia kerrallaan..